Kaikki hyvin täällä


Joka kerta kun astun ulko-ovestani joko sisään tai ulos tunnen joka kerta aina vain voimakkaamman ja varmemman lyönnin rintakehässäni. Se on sydämeni. Välillä kun menen keittiöön, otan juomalasin kuivauskaapista tai nään vanhempieni mulle ostaman rahapuun, hämmennyn. Pysähdyn rutiineja tehdessä aina välillä uskottelemaan itelleni, että kyllä tää voi olla mun elämää. Kun joku hirveän suuri unelma toteutuu, niin ottaa aikansa sisäistää se, vähän kuin mieli ja keho ois edelleen shokissa. Niinhän ne kyllä varmaan onkin.


Nyt on jo elokuukin. Ihmettelin mistä seinälleni eilen heijastui kummallinen valo jo kymmenen jälkeen, mutta se olikin vain katulamppu. Niin aikaisin, mutta minkäs sille mahtaa, kun tyhjät ja tummat illat liukuvat salakavalasti lempeiden kesäöiden päälle. Siihenkin pitää totutella.

Eilen hain kirjastokortin, tein ensimmäistä kertaa itse makaroonilaatikkoa ja kuuntelin taas jazzia yöllä katsellen ikkunasta kotiin etsiviä väsyneitä kulkijoita. Tunsin silkkaa onnellisuutta olla yksin keskellä elosta sykkivää kaupunkia. Tuntui jotenkin aika kokonaiselta. Tänään taas olin uusien ystävieni kanssa. Oli niin kivaa. Kesken jotain hetkeä huomaan kiittäväni ja kehuvani itseäni siitä, etten perääntynyt vaan menin rohkeasti kohti unelmani. Hyppäsin tuntemattomaan tänä syksynä sen takia, että pelkäsin turtuvani pienen kylämme menoon. Ei pienessä kyläpahaisessamme mitään pahaa ole, siellähän parhaimmat kaveritkini asuvat, mutta kaipasin silti jatkustavasti uusia ihmisiä ja tutustumisia. Täällä on mukavaa, kun kaikki esittelee toisiaan toisille, jotka taas esittelevät seuraaville, niin ne piirit kasvaa. Tälläistä mä kaipasin. Vaihtelevuus tekee kaikesta niin mielenkiintoisempaa.


Matkustan huomenna kotiseudulleni vielä hyvästelemään kesätyöni. Olisin halunnut viettää ensimmäisen viikonoppuni täällä Jyväskylässä, mutta minkäs tälle mahtaa, ainakin odotan taas intopiukeana sunnuntai-iltaa, kun nousen myöhäiseen Jyväskylään matkaavaan bussiin.


Kaikki hyvin siis täällä. Koulupäivät menevät älyttömän nopeasti. Tänäänkin pääsin koulusta jo kahdentoista maissa. Se on huvittavaa, sillä oikein raukeana loma-aamuna heräilisin vasta. Parempi näin, rutiinit ovat ihania. 

Kommentit