Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

Kaikki hyvin täällä

Joka kerta kun astun ulko-ovestani joko sisään tai ulos tunnen joka kerta aina vain voimakkaamman ja varmemman lyönnin rintakehässäni. Se on sydämeni. Välillä kun menen keittiöön, otan juomalasin kuivauskaapista tai nään vanhempieni mulle ostaman rahapuun, hämmennyn. Pysähdyn rutiineja tehdessä aina välillä uskottelemaan itelleni, että kyllä tää voi olla mun elämää. Kun joku hirveän suuri unelma toteutuu, niin ottaa aikansa sisäistää se, vähän kuin mieli ja keho ois edelleen shokissa. Niinhän ne kyllä varmaan onkin.


Nyt on jo elokuukin. Ihmettelin mistä seinälleni eilen heijastui kummallinen valo jo kymmenen jälkeen, mutta se olikin vain katulamppu. Niin aikaisin, mutta minkäs sille mahtaa, kun tyhjät ja tummat illat liukuvat salakavalasti lempeiden kesäöiden päälle. Siihenkin pitää totutella.
Eilen hain kirjastokortin, tein ensimmäistä kertaa itse makaroonilaatikkoa ja kuuntelin taas jazzia yöllä katsellen ikkunasta kotiin etsiviä väsyneitä kulkijoita. Tunsin silkkaa onnellisuutta o…

Viimeisimmät blogitekstit

Maalaistyttö kaupungistuu

Levottomuudesta ja onnesta

Aika huilata

Oikeasta ajasta

Syksystä muutama sana

Syksystä muutama sana